Oikeanlainen suojaus säästää työtä ja tuhoja

Kun pelastuslaitos saa hälytyksen tulipalosta, alkaa tapahtua välittömästi. Mutta se, miten nopeasti palopaikalle ehditään ei ole vakio. Kohteen palosuojausjärjestelmällä onkin merkittävä rooli siinä, millaisiksi tuhot lopulta muodostuvat.

Kuopiossa sijaitseva Pelastusopisto on valtakunnallinen pelastusalan oppilaitos, jossa opiskelupaikkoja on noin 500. Pelastusopistolla vanhempana opettajana onnettomuuksien ehkäisyn parissa työskentelevä Jani Jämsä huolehtii osaltaan siitä, että pelastushenkilöstön osaaminen on Suomessa myös tulevaisuudessa huippuluokkaa. “Koulutamme oppilaitoksessamme alamme tulevaisuuden tekijöitä, joiden ammattitaito ja tilannevalmius ovat maailman parhaalla tasolla.”

Kun sattuu, alkaa tapahtua

Jani Jämsä kertoo, että kun ilmoitus tulipalosta tulee, käynnistyy tarkasti hiottu ja harjoiteltu tapahtumien ketju. “Aivan ensimmäisenä tiedon onnettomuudesta saa hätäkeskus, jonne ilmoitus tapahtuneesta tulee joko soittona tai paloilmoitinjärjestelmän automaattisena hälytyksenä. Ilmoituksen saatuaan hätäkeskuspäivystäjä tekee tehtävän käsittelyn ja arvion siitä, millaista apua paikalle tarvitaan.”

Hätäkeskuksesta hälytys siirtyy pelastuslaitokselle. “Meillä on käytössämme suljetussa ja toimintavarmassa viranomaisverkossa toimivat käsiradiot, joihin ensisijaisesti saamme hätäkeskukselta ilmoituksen. Lisäksi ilmoitus voi tulla tekstiviestinä puhelimiimme sekä hakulaitteisiin. Asemalla kuuluu myös äänihälytys. Meillä on käytössämme erilaisille onnettomuuksille vastekoodisto, joka kertoo tapahtumapaikan lisäksi tapahtuman luonteen. Tämän pohjalta määrittelemme sammutustöissä tarvittavan henkilöstön ja kaluston tarpeen.” Pelastushenkilöstön toimenkuvaan kuuluu myös kalustehuoltoa sekä esimerkiksi erilaisia koulutustehtäviä kouluissa, päiväkodeissa ja yrityksissä. Hälytyksen saapuessa nämä tehtävät jätetään ja ryhdytään hälytyksen vaatimiin toimenpiteisiin. “Asemalla oleva henkilöstö kokoaa tarvittavan kaluston ja lähtee matkaan. Osa henkilöstöstä saattaa saapua palopaikalle myös suoraan kesken jääneestä, ei-kiireellisestä tehtävästään.”

Palopaikalle saapumisen jälkeen tehdään tilannekartoitus, jonka jälkeen sammutustyöt alkavat vaadittavassa laajuudessa. “Rakennuksen ulkoseinässä oleva palo on helpoin sammuttaa. Mikäli palo on ehtinyt levitä kohti vesikattoa, räystäisiin ja ullakolle, tulee sammutuksesta haasteellisempaa sillä paikalle tarvitaan nostokalustoa. Jos liekit loimuavat jo suurina ja paloa tarvitsee lähteä taltuttamaan rakennuksen sisäpuolelta, vaaditaan paikalle puolestaan riittävä määrä savusukeltajia.”

Niin nopeasti kuin mahdollista

Kun ilmoitus tulee hätäkeskukseen, hätäkeskuspäivystäjä käyttää sen käsittelyyn yleensä minuutista puoleentoista, ennen kuin hän siirtää hälytyksen pelastuslaitokselle.

Se, miten nopeasti pelastushenkilöstö pääsee matkaan, riippuu aseman valmiustilasta. “Suuremmissa taajamissa on ympäri vuorokauden yhden minuutin lähtövalmius. Haja-asutusalueilla, joilla vakituinen henkilöstö on valmiudessa kotivaralla tai toimintaa tehdään myös vapaaehtoisvoimin, valmiusaika voi vaihdella 5–15 minuuttiin.”

Ajoaika tapahtumapaikalle vaihtelee niin ikään tapauskohtaisesti. Matkaan menee luonnollisesti sitä kauemmin, mitä etäämmällä palopaikka pelastuslaitokselta sijaitsee. “Keskimäärin taitamme matkaa noin yhden kilometrin minuutissa.”

Palopaikalla ennen sammutustöitä tehtävä tilannekartoitus on tärkeä vaihe pelastustöissä onnistumisen kannalta. “Selvitämme paikalle saavuttuamme esimerkiksi onko palopaikalla ihmisiä sisällä, ovatko paikallaolijat jo käynnistäneet sammutustöitä itse ja mitä kautta rakennukseen pääsee tarvittaessa sisään. Tämän jälkeen seuraa kaluston purku ja pelastushenkilöstön käskytys. Kaikkiaan näihin toimiin menee onnistuessaan 2–4 minuuttia.”

Kokonaisaika hätäkeskukseen saapuneesta hälytyksestä varsinaisten palon sammutustöiden alkuun on kaikkien edellä mainittujen vaiheiden yhteissumma. Vuonna 2017 pelastuslaitos ehti tapahtumapaikalle keskimäärin 14 minuutissa 40 sekunnissa.

Mitä pikemmin, sen parempi

Jani Jämsän mukaan on aivan selvää, että ilmoituksen saapumisnopeudella hätäkeskukseen on suuri vaikutus lopullisten tuhojen laajuuteen. “Rakennusten palot etenevät hyvin erilaista tahtia riippuen esimerkiksi siitä, millainen rakennuksen muoto tai sen seinän eristys on. Yhtä kaikki, mitä nopeammin sammutustöihin päästään, sitä pienemmälle alueelle tuhotkin on mahdollista saada rajattua.”

Rakennuksen sisäpuolinen paloilmoitinjärjestelmä ilmoittaa palosta vasta siinä kohtaa, kun se havaitsee rakennuksen sisäilmassa savua. “Jos rakennuksen seinärakenteet ovat tiiviit, voi se pahimmillaan tarkoittaa sitä, että rakennus on jo kattorakenteita myöden liekeissä kun sisäjärjestelmä havaitsee tilanteen. Tällöin ollaan jo vaiheessa, jossa pelastustöistä muodostuu erittäin vaativia ja tuhoista suuria. Kattorakenteita joudutaan esimerkiksi usein jäähdyttämään ja kastelemaan, mikä tietenkin myös osaltaan lisää tuhojen määrää.”

Rakennuksen ulkosuojaus onkin Jani Jämsän mielestä asia, josta jokaisessa arvokohteessa tulisi huolehtia. Ulkopuolisessa suojauksessa hyvä taso saavutetaan rakennuksen ulkoseinään kiinnitettävän lämpökaapelin sekä sprinklerijärjestelmän yhdistelmästä. “Esimerkiksi kirkkojen tapauksessa tuhopoltot sytytetään hyvin usein rakennuksen ulkopuolelta. Lämpökaapeli tunnustelee rakennuksen seinäpinnan lämmönnousua ja tekee hälytyksen, kun pinnan lämpötila nousee yli 60 asteen. Kun palo etenee liekkivaiheeseen, aktivoituu sprinklerijärjestelmä, joka kastelee palavan seinäpinnan. Tällaisilla turvatoimilla pystytään vaikuttamaan oleellisesti siihen, millainen tilanne tapahtumapaikalla on siinä kohtaa, kun pelastuslaitos saapuu paikalle.”

Tilastot voisivat olla toisenlaisia

Vuonna 2017 Suomessa tapahtui 5362 rakennuspaloa, näistä julkisten rakennusten paloja oli lähes 1500. Tilastot voisivat Jani Jämsän mukaan olla toisenlaisia, mikäli palosuojauksesta huolehdittaisiin siinä kohtaa, kun siitä on eniten hyötyä. “Ennakoiminen on parasta paloturvaa. Varmistamalla, että oman kohteen palojärjestelmä on ajanmukainen, mahdollisimman kattava ja toiminnassa, vältyttäisiin monilta vahingoilta. Mitä pikemmin hälytys alkavasta palosta hälytyskeskukseen saadaan, sitä lyhyempi on aika, jossa pelastuslaitos ehtii paikalle. Minuuttikin voi joskus olla mittaamattoman arvokas. Kannattaa siis varmistaa, että niitä säästyy mahdollisimman monta.”