Kirkkonummen seurakuntayhtymässä tiedetään, että kirkot ovat mittaamattoman arvokkaita kansallisaarteita, joita ei tuhon sattuessa korvaa mikään. Siksi esimerkiksi tuhopolttojen mahdollisuuteen on varauduttu huolellisesti.
Kirkkonummen Haapajärvelle rakennettiin ensimmäinen kirkko vuonna 1749. Sen seuraaja, pieni punamultainen ristikirkko on ollut osa Haapajärven maalaismaisemaa vuodesta 1823. Kirkoista ensimmäinen koki historiansa aikana kovia tulvaveden ja tulipalon takia. Myös nykyinen kirkko on ollut vaarassa tuhoutua salamaniskusta syttyneen tulipalon seurauksena. Kirkkonummella ymmärretään, että luonnonmullistuksia voi tapahtua vielä nykyäänkin ja niiden lisäksi kirkko saattaisi joutua myös ilkivallan seurauksena syttyneen tulipalon kohteeksi. Siksi Haapajärven kirkon palosuojaus onkin viety korkealle tasolle, niin rakennuksen sisä- kuin ulkopuolellakin.
Vanhasta uuteen remontin yhteydessä
Kirkkonummen seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Anna Antikainen kertoo, että Haapajärvellä siirryttiin paloturvauksen nykyaikaan vuosina 2015-2016 läpiviedyn isomman remontin yhteydessä. “Kirkossamme tehtiin yläpohjan kunnostustöitä ja osana niitä uusittiin myös sähköjä. Siihen asti käytössä ollut paloilmoitinjärjestelmämme oli jo tullut auttamattomasti tiensä päähän, ja remontin yhteydessä olikin luontevaa ottaa myös se uudistuksen kohteeksi.”
Haapajärven kirkon palojärjestelmäuudistuksen toteuttajaksi valittiin tarjolla olevista vaihtoehdoista PAP parhaan hinta-laatusuhteen ansiosta. Lisäksi Haapajärvellä tiedettiin jo ennestään kokemuksesta, että PAP:n palvelu oli laadukasta, sillä myös kirkon vanhan paloilmoitinjärjestelmän vuosittainen huolto ja ylläpito oli ollut sen vastuulla.
Haapajärven kirkko sai kokonaisvaltaisessa uudistuksessa sisätilojensa turvaksi paitsi paloilmoitinjärjestelmän, myös ullakolle asennetun näytteenottoputken, joka havaitsee savun sisäilmasta äärimmäisen herkästi. Lisäksi palosuojausta laajennettiin PAP:n ehdotuksesta myös kirkon ulkopuolelle. “Emme olleet itse tulleet ajatelleeksi kirkon ulkopuolista suojausta ja PAP:n ehdotus rakennuksen ulkopuolelle asennettavasta järjestelmästä oli ajatuksena erittäin mielenkiintoinen. Ajattelimme, että jos yhden lämpökaapelin avulla pystytään näin hyvin suojaamaan kirkko ilkivaltaista sytyttämistä ja siitä syntyviä vahinkoja vastaan, niin ilman muuta tämä suojausmahdollisuus otetaan meillä käyttöön.”
Nopea päätös, huomaamaton lopputulos
Päätös ulkosuojausjärjestelmän hankinnasta syntyi käytännössä suoraviivaisesti. Järjestelmän kokonaiskustannukset jäivät sen suuruisiksi, että Anna Antikainen pystyi tekemään hankintapäätöksen hänelle viranhaltijana suodulla hankintavallalla.
Ulkosuojausjärjestelmän hankintaa harkitessaan Anna Antikainen mietti, miten uusi tekniikka ja vanha, museoitu rakennus sopisivat yhteen. “Päätöstä tehdessäni mietin, tulisiko kirkon ulkoseinään asennettava lämpökaapeli olemaan julkisivussa miten näkyvä. Asennuksen jälkeen sain kuitenkin ilokseni todeta, että kaapeli katoaa kirkon kivijalan ja ulkoverhouksen liitoskohtaan hyvin. Ellei tiedä mitä etsiä, ei sitä juuri silmällä havaitse.”
Käyttöönottonsa jälkeen järjestelmä on muutenkin vaatinut ilahduttavan vähän huomiota. “Meidän ei itse tarvitse pitää kirjaa vuosihuoltojen ajankohdista. Aina kun huollon aika lähestyy, PAP:sta ollaan meihin päin yhteydessä ja muistutetaan asiasta. Sovittuna ajankohtana he myös huolehtivat järjestelmän kuntotarkastuksesta ja huoltotoimenpiteistä.”
Turvaudu jo ennakkoon, sillä tunnearvolla ei ole hintaa
Kun kirkon kaltainen rakennus tuhoutuu tulipalossa, ei minkään suuruinen vakuutuskorvaus voi hyvittää syntynyttä vahinkoa kokonaan. “Haapajärven kirkko on kulttuurihistoriallisesti korvaamaton rakennus, jonka tunnearvo on yhteisölle mittaamaton. Menetettyä ei saa millään takaisin. Siksi meidän valintamme oli suojautua tuhoilta mahdollisimman hyvin jo ennakkoon.”
Anna Antikainen kehottaa seurakuntia kiinnittämään ylpeydenaiheidensa palosuojaukseen erityishuomiota. “Hirrestä rakennetut kirkot ovat usein isoja rakennuksia ja jos palo ehtii edetä ilmiliekkehin ennen kuin pelastuslaitos saapuu paikalle, syntyy järkyttävää jälkeä. Arvokasta kulttuuriperintöä on kirkkojen tuhopolttojen tai tuhopolton yritysten seurauksena menetetty Suomessa jo aivan liikaa.”